Eikö sinustakin olisi mukava muistella vuotta 2012 nyt kun se on lopuillaan? Jos olisi, niin vastaappa muutamin kysymyksiin.

No, aloitetaanpa vaikkapa KOULUSTA:
Saitko uusia luokkalaisia? - en oikeastaan
Entä uusia opettajia? - juu
Panostitko? - mm.ehkä

Sitten siirrytään YSTÄVIIN:
Menetitkö yhtään ystävää? - tavallaan
Entä saitko uusia ystäviä tai kavereita? - KYLLÄ!!
Näitkö kaikki ne kaverit, joita olisit halunnutkin nähdä vuonna 2012? - en

Entäs sitten RAHA-ASIAT:
Paljonko kulutit rahaa? - maailman eniten
Täyttyikö vaatekaappisi paljonkin? - ei
Mihin meni eniten rahaa? - kaikkeen paskaan
Seuraavaksi RAKKAUS:
Ihastuitko? - joo
Rakastuitko? - riippuu vähä
Luuletko, että saat uuden vuoden suudelman? - no en

Lopuksi vielä IHAN YLEISESTI:
Mikä oli paras vuodenaika? - en osaa sanoo
Entä kuukausi? - varmaan joku
Mikä oli noloin mokasi? -niistä ei puhuta

rastita ne kohdat, jotka pitävät paikkaansa tältä vuodelta.

[]suutelin...
[x]poltin tupakkaa
[]käytin nuuskaa
[x]shoppailin
[x]olin sairaalassa
[]telttailin
[]kävin ulkomailla
[]olin laivalla
[x]olin festareilla
[?]seurustelin
[x]itkin
[x]kerroin jollekulle rakastavani häntä
[]olin hautajaisissa
[]häissä
[]ristiäisissä
[x]rippijuhlissa
[x]riitelin
[x]katkaisin välini johonkin kaveriin
[x]sukulaiseen (väliaikasesti)
[]olin sanoinkuvailemattoman onnellinen
[x]petyin ihmisiin
[x]sain uusia kavereita
[x]mokasin jossakin asiassa pahasti
[x]joku läheisistäni synnytti
[x]menetin ystävän
[x]opin uusia asioita
[x]otin kuvia
[x]vietin syntymäpäiviäni
[]tein/otin lävistyksiä
[]otin tatuoinnin
[x]sain lahjoja
[x]ikävöin jotakin ihmistä
[x]tein jotain todella tyhmää
[]pahoinpitelin jonkun
[x]mielipiteeni jostakin ihmisestä muuttui
[xxxxxxx]muutuin itse vuoden aikana
[ ]tappelin fyysisesti jonkun kanssa
[x]kiukuttelin vanhemmilleni
[x]luin
[]laskettelin
[]ajoin mopolla/skootterilla
[]ajoin autoa
[x]kävin huvipuistossa
[]kävin kalassa
[]veneilin
[]olin mökillä
[]nukuin 24 tuntia putkeen
[x]olin todella surullinen
[x]sain jonkun itkemään
[x]pyysin joltakin anteeksi
[]olin yön ulkona
[?]vietin elämäni parhaimpia hetkiä

Että tämmöstä :D

jotai kuvia 21.12

Nää kuvat on sit kauheita..mutta joo..ajatus oli niinku laittaa jotenki itteeni ja kuvailla..
saa nauraa..(koska oon LÄSKI)

 Mun pieni Minja-vauva :) <3

tosi hauskaa mulla..Hahhh..oli kiva leikkii rajauskynillä ja meikeillä.mutta tossa oli/on kyllä "tarina"

Jotai juttuja
Laitoin itteni lähes valmiiksi, kunnes räjähdin ja tuli itku (oon niin nolo)

Meikki peittää kasvot,mutta ei paskaa luonnetta(eikä paskaa oloa)

 Ja sit ihana yövaate kuva...




Mulla ei mee mitenkään hyvin..perjantaina 21.12. ois ollu lääkäriaika, mutta en menny..koska pelkään..
sit ens vuoden puolelle noi yhet varas uuden ajan..saa nähdä miten elämä heittelee sinne asti..



 Ja sit jos joku lukee tätä, ni toivon just sulle(joka luet tätä),PARASTA JOULUA!!!!toivottavasti kaikille tulee kiva joulu..edes pikkasen kiva!! 
 

oudoin postaus ikinä

Tää on oudoin postaus minkä oon koskaan tehny.. Teen sen oikeastaan kuvina..
En jaksa kirjoittaa koska en osaa.

 

.

En tiiä miks kirjoitan mut kirjoitan kumminkin.
Elämääni voin kuvailla tällä hetkellä vain yhdellä sanalla. HELVETTIÄ!
Kukaan aikuinen ei ymmärrä mua.Sanoo ymmärtävänsä. Kerron mitä oon syöny(juomia vaan mennyt), vastaus: No muista tuo sitten ku sulla on paha olla. Juoksen koko ajan röökillä. No joo..Oon fyysisesti ihan tosi heikossa kunnossa.. Tää elämä on HELVETTIÄ!! Onneks mulla on ihana ystävä Aie <3 Ja muut <3 tässä tämmönen extra lyhyt postaus
 

ongelmia vai ei?!?

Mun edellisestä postauksesta taitaa olla aika paljon aikaa.Ei ole ollut voimia kirjoittaa.
Voin kertoo että mun elämä on nykyään yhtä helvettiä..
En osaa syödä oikein. En muista edes että milloin oisin syöny viimeksi kunnon lämpimän aterian.Oonhan mä vähän ruokaa syönyt mutta myöhemmin ne valuu viemäristä alas..ei aivan kaikki mut iso osa. Mä vihaan itseäni.Oon niin helvetin läski. Tekisin mitä vain että saisin entisen kroppani takaisin.
Kun katson peiliin, en näe ihmistä, näen vain muodottoman läskimöykyn.
Mutta silti mä syön herkkuja. Se on sellaista lohtu syömistä. Ahmin hirveesti ja sit menen oksentamaan.. Ei järkevää.
Viime viikonloppu oli ihan kauhea..Heikotti ihan hirveästi ja meinasin koko ajan pyörtyä. Ruoka ei pysynyt sisällä vaikka kuinka yritin, oksentaminen ei ollut tahallista.. Ruoka ei vaan pysynyt sisällä. Mutta se syömisistä.

Mua ahdistaa aivan koko ajan. En vaan pysty olemaan. Sisällä kiehuu ja koko ajan tekis mieli vaan itkeä,huutaa ja raivota. Mutta en pysty siihen.En ainakaan jos on muita ihmisiä lähellä. Mulla on koko ajan joku rooli päällä. Esitän ylipirteää ja hyvin voivaa tyttöä. Tyttöä jolla on kaikki hyvin.
Se vie mun kaikki voimat. Ihmiset sanoo että ei tarvi esittää mitään.Mutta mä en usko niitä ihmisiä.
Mä oon ollut viime viikot tosi itsetuhoinen. Viiltelyä on paljon ja muutakin vahingoittamista. Tällä viikolla olen kahdesti käynyt päivystyksessä paikkauttamassa haavoja. Viime yön olin ensiavussa ku en vaan pystynyt hallitsemaan itseäni. Mä oon niiiiiiiin lopussa. Koko ajan vaan mietin että miten voisin tappaa itteni. Tuntuu että itsemurha on ainoa ratkaisu.


Mä lisään tähän loppuun biisejä mistä tykkään,mitkä antaa voimia, tai on muuten vain hyviä biisejä :)

 

 

Elikkäs tämmönen postaus tällä kertaa :))
 

tätä elämää..

Mää en tiiä mistä aloittaisin tän kirjoittamisen.Tavallaan paljon kirjoitettavaa,tavallaan ei yhtään mitään mitä kirjoitan.No mä nyt kirjotan jotain.
Mulla on mennyt tosi huonosti(itseni mielestä) viime viikonlopusta saakka. Silloin oksensin pitkän tauon jälkeen ja naarmutin itseäni vähän lyhyemmän tauon jälkeen. Harmittaa aika paljon. Mut toisaalta taas ei. En koe et oksentaminen ja naarmuttelu/viiltely ois jotenkin vaarallista. Mut lääkärit sanoo mulle aivan toista..Ihan niinku ohjaajat ja muut tämmöset.
Se jotenkin helpottaa kun satuttaa itseä.Siinä tajuaa että hei,mä oon vielä olemassa.
No koulussa oon ollu koko viikon.Tai siis 2h päivässä. Haluaisin olla kauemmin koulussa että saan 9.luokan suoritettua loppuun mahdollisimman nopeasti. Mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti ole voimia siihen.
Viikkojen piristyksiin kuuluu laulutunnit. Mä niin rakastan laulamista. Mutta mulla on tositosi paljon opeteltavaa tekniikan kanssa. En osaa hengittää oikein laulaessa. Mutta enköhän mä opi:) oonhan käynyt vasta kolme kertaa niillä laulutunneilla.
Ja yks suuri ongelma on se että poltan röökiä.Tai no tänään sain nikotiinipurkat.Mutta vaikealta on päivä tuntunut ku en oo saanu savua keuhkoihin.Mutta jos aion kehittyä hyväksi laulajaksi, mun on PAKKO PYSYÄ EROSSA RÖÖKISTÄ!!!

Mulla ei nyt tää kirjoittaminen oikein suju ni lopetan tän postauksen aika lyhyeen.
Sit loppuun vielä 2 biisiä mitkä löysin youtubesta. Aivan ihania mun mielestä <3

Elikkäs NaNa - Sydän itkee
(Kuvaa viime päivien tunnelmaa)

 Chessi - Joskus tuntuu
(Kertoo siitä että...tai no, kuunnelkaa itse:) aivan ihana biisi !!

kuka minä olen?!

Mä oon täs viime päivinä miettinyt että kuka oikeasti olen. 

Välillä tuntuu että oon joku olento, joka on heitetty tänne maapallolle joltain vieraalta planeetalta. Tuntuu että pääni sisällä liikkuvat ajatukset eivät ole omiani. Tuntuu että sekoan aivan kohta.

 Välillä tuntuu että kukaan,tai mikään ei voi auttaa mua normaaliin elämään. Elämään ilman psyykkisiä sairauksia. Sellaisen tytön elämään joka käy normaalia koulua, hengailee kavereiden kanssa, ja on rakastavan perheen kanssa.

Mutta mitä tää mun elämä on?! aina kun yksi ongelma väistyy taka-alalle, toinen tulee tilalle. En jaksa sitä että onnellisuuden tunteen tullessa alan tuntea suurta syyllisyyttä. Enhän minä ansaitse olla onnellinen.

Koulua olen käynyt Jyväskylässä tasan kolme päivää.. Yhteensä kymmenen tuntia. Olen jäänyt kahtena päivänä sängyn pohjalle ahdistuksen kera. Mä niin haluaisin että saisin suoritettua 9 luokan loppuun. Olenhan ysillä jo kolmatta vuotta. Mutta mistä mä saan voimia koulunkäyntiin?!? ku voimia ei tunnu riittävän edes arkipäivän askareisiin.

Mulla on paha tapa esittää silloin ku on oikeesti paha olla. Kun mua itkettää, alan nauramaan.. Oikeesti tosi rankkaa...

Mutta joo.. tässä tämmönen lyhyt postaus, koska kesken kirjoittamisen alkoi tuntua siltä että tässä tekstissä ei oo yhtään järkevää sanaa..

Julkaisen tän tekstin silti..

elämää ongelmien kanssa

En oo moneen viikkoon kirjoitellu tänne. Sillon ku haluaisin kirjottaa, ni ei oo voimia siihen.
Mun elämä ei oikeastaan oo muuttunu paljo yhtään. Tai no täytinhän mä 17vuotta.Synttärit ei menny ihan niinku suunniteltiin, mut ei synttäreistä sen enempää.
Mun ongelmista  yksi on väistynyt hieman kauemmaks.Nimittäin oksentelu. En oo oksentanu moneen viikkoon vaikka kuinka ois tehny mieli. Vaikka oon tämmönen hirvee läski, ni ajattelin että ei se oo hyväksi, ja päätin että en oksenna enää tahallisesti. Vaikka kuinka on tehnyt mieli oksentaa, ja olen jopa istunut vessan lattialla valmiina oksentamaan, en kuitenkaan ole tehnyt sitä.
Mut miksi ihmeessä mulla ei silti oo hyvä olla ku en oo oksentanu?! En ainakaan ite osaa vastata siihen.
Mulla on viiltelyä edelleen, mutta kuitenkin vähemmän kuin aikaisemmin.
Sit iloisempiin asioihin. Mulla alkoi laulutunnit täällä Jyväskylässä Musiikkikoulu Alkusoitossa. Aloin siis harrastamaan laulua oikein kunnolla :) Kerran vasta ollu tunti mut oli aivan ihanaa! Tehtiin opettajan kanssa kaikkia ääniharjoituksia ja juteltiin mun musiikkitaustasta. Sit tehtiin kaikkia ääni harjoituksia ja lämmiteltiin että ääni avautuu. Sit Laulettiin yhtä Chisun biisiä. Se biisi on Miehistä viis! Oon ihastunu tohon biisiin ihan täysillä<3
 "Mullon mun unet särkyneet
ja mun poskilla
mun kyyneleet vierii
siis, miehistä viis!"

 

  Ja tänään oltiin Jyväskylän kaupungin teatterissa katsomassa Veljeni Leijonamieli-näytelmää! Niin ihana näytelmä, vaikkakin aika surullinen. :'(
Mut oli kyllä vähän piristystä tähän arkeen. Ja toi oli eka kerta ihan oikeassa teatterissa. Olen aiemmin ollut vain osaston kanssa kesäteatterissa(mikä myös oli mahtavaa, mutta ei silti mielestäni yhtä mahtavaa kuin tämän päiväinen reissu kaupunginteatteriin)
Ehkäpä alan tulevaisuudessakin käymään teatterissa! Jos joku haluu kertoo lempinäytelmiä tonne kommenttiosioon, ni otan mielellään vastaan sellaisia kommentteja:)

Mut tämmönen postaus tällä kertaa! Kirjoittelen aina ku jaksan/kerkeän!
  

kohta 17

Mitä ihmettä mä teen tän olon kanssa? Eilen alkoi taas vaihteeks semmoinen "robottiolo". Tuntuu et oon tässä maailmassa sillain että kukaan ei kuule eikä näe mua. Kun puhun, tuntuu että puhuisin tyhjälle. Ja muutenkin niin epätodellinen olo. Mä oon varmaan ansainnutkin tän paskan olon. En oo mikään maailman kiltein tyttö.. Riippuu miltä kannalta mun elämää katsoo, ja että kuka sitä katsoo.
Tajusin tänään että tasan viikon päästä mulla on synttärit. Täytän 17vuotta.
Siitä päivästä onkin sitten tasan vuosi siihen että täytän 18. Oon odottanut 18 vuoden ikää niiiiin pitkään. Mutta tänään tajusin sen, että munhan täytyy sit pärjätä lähes yksin.. Mä oon jotenkin niin riippuvainen aikuisista... tai siis siitä avusta minkä aikuiset mulle antaa.. Miten ihmeessä ,mä selviän tässä elämässä yksin?!? ku tuntuu että avun kanssakaan en pärjää. Vaikeinta on hyväksyä itteni sellasena ku oon. Omasta mielestä oon läski,ruma ja huono kaikessa. Joskus tuntuu et oon jossain asiassa hyvä, mutta sitten tulee aina jokin ihme juttu että en mielestäni osaa yhtään mitään.
Mä niin haluaisin luovuttaa taistelussa elämää vastaan. Ei mua oo luotu voittajaksi. Häviän lähes aina kaikessa. Siksi ei edes tee mieli yrittää mitään ku aavistaa jo etukäteen sen epäonnistumisen.
En oikeestikkaan nää MITÄÄN valon pilkahdustakaan tulevaisuudessa..Kaikki näyttää ja tuntuu mustalta ja myrskyisältä. Milloin tulee se poutasää? Ei varmaan koskaan. Mutta mä niin kovasti haluaisin parantua.Mutta mitä on parantuminen?!:O on jotenkin niin vaikeaa myöntää itelleni että oon sairas.. Haluaisin olla normaali tyttö jonka aamu ei ala lääkkeillä eikä ilta lopu samaan.
Mutta sen tiedän että vielä en pärjää ilman lääkkeitä. Se on nähty. Oon nimittäin pari kertaa jättäny lääkkeet tuosta noin vaan pois, sairaalaanhan ne kokeilut johti..
Mutta ihan kohta mä nukahdan tähän koneelle..Eli hyvää yötä :)

Tämmönen postaus tällä kertaa:))

Suuri uupumus..

Saanko luovuttaa? En oikeesti jaksa enää.. Eilinen ilta todisti sen että musta ei oo huolehtimaan itsestäni.
Mutta mä haluan pärjätä yksin!! Eilen en kyennyt olemaan satuttamatta itseäni.Vaikka ohjaaja oli vieressä, vahingoitin silti itseäni.. Oon vaan niin lopussa.Tuntuu että tähän oloon ei oo MITÄÄN ratkaisua..Vaikka kaikki aina jankuttaa että paremmat ajat on edessä..mä oon kohta yli kolme vuotta odotellut niitä parempia aikoja..Milloin ihmeessä ne tulee? En jaksais odottaa enää sekuntiakaan.. Mut kait se on vähän pakko..
 Tuntuu et maailma vihaa mua, ja mä maailmaa. Eniten vihaan mun koko olemustani ja kaikkea mikä on vaikuttanut mun painon nousuun ja ulkonäköön yleensä.
Antaisin mitä vaan että pääsisin normaalipainoon. Mun pitäis laihtua niinku jotain 30 kg.. Ihan hiton paljon... Se tarkoittaa vain sitä että OLEN LÄSKI!!
Mä en jaksa tämmöistä epävarmuutta itsessäni ja elämässäni.. Luulin että uusi paikka auttaisi oloon, mut paskat tää mitään auta.. Ei ainakaan vielä.

Ja sit äiti.. Ihan tajuttoman kova ikävä :'( haluaisin Äidin takaisin elämäämme.Mut se ei oo mahdollista. Ei, koska äiti on kuollut. Siitä on jo yli 11 vuotta, eikä ikävä ja kaipuu hellitä. Tuntuu että en oo normaali ku vieläkin suren äitiä. Mutta kaikki pitää varmaan mua jo muutenkin ihan outona..

  "Ei pitäisi piilottaa suruaan,
eikä siirtää kauaksi tulevaan.
Syvä suru on surtava aikanaan,
- jokaisen omalla tavallaan."

Siellä äiti lepää pilvien päällä!! Kyllä me vielä tavataan, rakas Äiti <3



Tässä tämmönen postaus tällä kertaa!! 

 

..

Mä en enää ymmärrä itteeni. Vai oonkohan koskaan ymmärtäny.
Viime yö oli aivan kauhea. Valvoin ja valvoin ahdistuksen kanssa. En uskaltanut mennä juttelemaan yökölle.Mä en vaan jaksais enää tätä elämää.tää on jotenkin niin rankkaa.Haluaisin luovuttaa.
Mutta olisiko luovuttaminen ratkaisu?! En tiedä.
Mä haaveilen siitä että joskus voisin elää normaalia nuoren elämää.Ilman masennusta,itsetuhoisuutta ja syömisongelmia.
Nyt haaveet on liian kaukana koska en voi edes kuvitella olevani onnellinen.
Koska aina kun olen hieman onnellinen, alan tuntea syyllisyyttä siitä että olen onnellinen. Mikä ihme mua vaivaa.
En jaksa tämmöistä epävarmuutta..

Käytiin Sokokselta ostamassa mulle pipo ku oli muita asioita sinne.
Tänään oli rentoutumisryhmä täällä Aurassa, mistä jouduin lähtemään melkein heti pois ahdistuksen takia.
Just tultiin kirjastosta.Lainasin kaksi kirjaa ja Juanesin levyn ja Chisun levyn:P
Vähän jotain piristystä tähän iltaan. Tässä tämmönen postaus tällä kertaa:))

Shoppailua

Olin tosiaan tänään shoppailemassa Gina Tricotissa.


Mukaan tarttui:
T-paita 9.95 €






T-paita 9,95 €

Katy sweater 14,95€                                                               

 

Korvikset 7,95 €
Siveltimet 1,95€
Kynsilakka 3,95€



Oli kyllä tosi kiva reissu:)
Ja sit käytiin syömässä kiinalaisessa ravintolassa, se oli reissun vaikein osuus.

 

Uusi alku ja vanhoja murheita

Nyt tuntuu siltä et elämä alkaa kääntyä parempaan suuntaan. Muutto Jyväskylään oli todella hyvä ratkaisu, ainakin mun mielestä. Vaikka Veteli oli hyvä paikka ni tykkään silti enemmän Jyväskylästä. Täällä kaikki ihmiset tuntuu niin aidoilta,ystävällisiltä ja luotettavilta. Oli Väylän ihmisetkin kivoja mutta nyt tuntuu oikeammalta olla täällä Aurassa.

Mutta edelleen mua vaivaa vanhat ongelmta. Oksentelu ja viiltely/naarmuttelu.
Tuntuu et aina ku syön, on pakko oksentaa tai tapahtuu jotain kauheaa.
Ja aina ku on ahdistava olo, turvaudun viiltelyyn, vaikka pitäisi mennä juttelemaan aikuisille pahasta olosta. Mut en mä osaa jutella aikuisille oikealla hetkellä. On niin helppoa vaan kääntyä itteeni ja vahingoittaa.

On tässä elämässä silti hyviäkin asioita tiedossa. Haaveilen uusista harrastuksista( laulutunnit ja ratsastaminen).
Ja oma-aikuisen kanssa mennään shoppailemaan sisustustarvikkeita ja vaatteita. Sit ois niinku huoneen sisustus edessä <3

Tässä oli taas tämmönen lyhyt 
 postaus. Loppuun lisään kappaleen jonka haluan omistaa hyvälle ystävälle. Vaikka oot osastolla, ni kyllä sullekkin koittaa viel se päivä et pääset sieltä pois. Luota itseesi! rakastan sua <3

viimeistä viedään.

Tänään ois sit niinku mun viimeinen koulupäivä täällä Kokkolan sairaalakoulussa. Ja sit osastolla on tänään mun läksiäiset ku en kerkee huomenna pitää niitä.. Tavallaan aika kiva tietää että vaikka menis kuinka heikosti, ni mun ei tarvi enää koskaan palata tänne Kokkolaan osastolle.Ellei sit tapahdu ihmeitä.
Mut yks juttu mikä mua harmittaa, on se et joudun jättämään hyvän ystävän ku muutan kauemmaksi. Jos luet tätä, tunnistat kyllä itsesi ja tiedät kuinka paljon välitän susta <3 Oot mun toinen puoli!!

Mulla on jotenkin tosi outo olo. Ihanaa päästä pois osastolta, mutta se tietää et joudun jättämään tärkeät ihmiset näille seuduille.Ja pelottaa mennä Auraan. Entä jos en pärjääkkään siellä?
voi hyvä luoja.. On niiiiin epätoivoinen olo. Tavallaan oon onnellinen muutosta, mut sit tavallaan en. Tää on niin syvältä.
Ja en osaa olla tyytyväinen yhtään mihinkään. En varsinkaan siihen et nyt mulla on mahdollisuus ottaa tosi tärkeä askel mun elämässä kohti parantumista.
Mut haluanko mä parantua?! Tietysti haluan, mut välillä tuntuu siltä että en jaksa taistelua elämää vastaan.

Ja oikeesti välillä oon niin epätoivoinen että mietin itsemurhaa. Mutta ne mietteet on vähentynyt. En tiedä miksi , mutta näin on tapahtunut.

Mut hei ihmiset, mä tarvin neuvoja viiltelyn ja oksentelun lopettamiseen. Tuntuu että osaston hoitajien neuvot ei auta..

Tässä oli tämmönen outo postaus taas.

haikeutta..:/

Se ois sit niinku viimeinen viikonloppu Väylässä..onneksi se on vielä edessä.
Tulee kyllä ikävä kaikkia ihmisiä <3
Tänään oli sit Yhteiskuntaopin koe:) Sain numeroksi 9. Oon ihan tyytyväinen numeroon :) vaikka oishan se ollu kiva saada parempi.
On kyllä niiin haikeat fiilikset että ei mitään rajaa. Heti ku astuin autosta 
pihaan, meinasin purskahtaa itkuun. Itku tuli kuitenkin vasta ku tulin koneelle ja laitoin soimaan Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun.

 

Oon miettiny monesti että miten ihmeessä ihminen voi olla samaan aikaan onnellinen ja surullinen. Nyt on kyllä niin sekavat fiilikset että ei mitään järkeä. Mut niinku moni on sanonut, se kuuluu asiaan.

Niin epätodellista et mun 9kk aikainen koti on kohta menneisyyttä.Jos joku sattuu lukemaan tätä, ni kiitän kaikkia jotka on osallistunu mun elämään 9kk aikana Vetelissä.Nyt on mun vuoro mennä elämässä eteenpäin, tai ainakin koittaa mennä.

Tässä oli tämmönen lyhyt postaus. Kirjoittelen aina ku kerkeen :)

Ei vaan jaksais ennää.. oon ihan lopussa. Ois niin helppoo vaan luovuttaa.
Mistä ihmeestä mä saisin voimia. Tuntuu et osastohoito ei helpota yhtään mun oloa, vaikka sen kai kuuluis helpottaa. Sain taas valitukset siitä ku en meinannu ottaa ruokaa ateriasuunnitelman mukaan. Mut loppujen lopuksi taivuin ateriasuunnitelmaan.. En vaan ymmärrä miks just mun pitää noudattaa   sitä ravitsemussuunnittelijan tekemää suunnitelmaa. Tuntuu et ei mulla oo mitään tarvetta semmoseen. Mut hoitajat ja muut aikuiset on kyllä ihan erimieltä.
Sit mua jännittää ku mun sosiaalityöntekijä soittaa tänään tai huomenna mulle. Siinä puhelussa kai selvenee vähän nää muuttokuviot:)

Tein tänään maantiedon kokeen joka oli niiin vaikea.. Osasin vaa Pohjoismaat ja jotain meriä.
Sit luin tänään mun päiväkirjaa. Laskin et jotain 3,5kk mulla on menny tosi huonosti. Aina samanlaisia tekstejä: "En jaksa, haluun kuolla"
Mihin ihmeeseen mun elämänilo on kadonnut. Kaipaan lapsuuteen ku kaikki oliu vielä hyvin ja äiti oli mukana meidän elämässä. Kadun niin paljon sanomisiani ja tekemisiäni että en voi sanoin kuvailla sitä tunnetta. Olisipa olemassa delete nappi millä voisi poistaa tietyt asiat. Mutta tavallaan en siltikään haluaisi muuttaa mitään elämästäni. Muistan tarkkaan ku mulla oli koulussa ja kotona kaksi eri roolia. Koulussa esitin "kovista"(mukamas) ja kotona olin kuin pieni kiltti enkeli. Sit mulle sanottiin viime viikolla et tietyissä tilanteissa on hyvä pitää roolia päällä( "ihmisten ilmoilla"). Mut mä en halua olla mikään elämän roolipelle..
Oltiin osastolta metsässä laavulla. Tapettiin yhden nuoren kans lampihirviö :D oli aika hauskaa..

Vaikeuksia ja mietintöjä

Voi luoja et pitääkin olla vaikeeta.. Vihaan niiiiin paljon tätä osastoa..Haluan vaan pois täältä..Taas alkoi kouluviikko.Tuntuu niin raskaalta tää koulu ja koko elämä.Mut torstaina ois tiedossa hoitoneuvottelu missä päätetään mun jatkosta. Jännittää kyllä aika paljon.
Viikonloppu meni osastolla ollessa..En kuulemma ollut loma kunnossa. En vaa ymmärrä miks en ollut. Yhden itkukohtauksen takiako mun loma ei tullu kyseeseen?! :O
Mulla on ollut edelleen tosi vaikeeta syömisen kanssa. On vaikee saada ruoka alas kurkusta, mut vielä vaikeampaa on pitää ruoka vatsassa loppuun asti. Aina vaan tuntuu et mun täytyy oksentaa. Omahoitaja sanoi mulle viikonloppuna et jos vessakäynnit ja syömiset ei ala onnistua, ni joudun käymään vessassa hoitajan kanssa. Mut sitä mä en kuitenkaan halua. Mutta en halua myöskään että mä lihon. Se on niiin vastenmielinen ajatus. 

Sit tähän väliin aivan ihana kappale <3

Oon ihastunu kaikkiin ton tyylisiin biiseihin. Odottelen itse sitä omaa kultaa. Olen jo valmiiksi miettinyt mitä biisejä haluaisin laulaa omalle rakkaalle. Aika lapsellista jonkun mielestä mut mun mielestä ihana ajatus <3 :) Tykkään lukea Demistä(lehdestä) muitten ihmisten rakkausstooreja, jotka on yleensä aivan ihania!!

Älkää ihmiset tuomitko toisia ilman varmaa tietoa kyseisestä ihmisestä. Monesti ihmiset helposti tuomitsee toisensa.Itsestä aina tuntuu tosi pahalta ku muut tuomitsee ilman syytä.

Tässä oli taas tämmönen erilainen postaus.Tavallaan samanlainen ku aiemmin:)) 

Ja sit vielä yks ihana biisi tähän loppuun<3

Broken..

En ymmärrä..Tää olo ei tunnu helpottavan millään. Mikään ei auta. Tiedän kyllä että parantuminen vie aikaa, mut ei oo edes mitään valon pilkahduksia ollu pitkään aikaan. Tuntuu et mikään ei oikeesti tuu koskaan onnistumaan.

Mulla ei ole edes paljon harrastuksia mistä saisin iloa. Laulaminenkaan ei enää tunnu niin kivalta.. Mun pitäisi löytää mun elämänilo takaisin. Ei tästä muuten tuu mitään. En vaan jaksais yrittää enää yhtään mitään. Helpompaa ois luovuttaa.. Mut olisiko se sit mikään ratkaisu?! En tiedä.

Mulle taitaa olla tulossa osastoviikonloppu.Suunnitelmat meni eilen uusiks mun pahanolon takia. Miksi mä en osaa niissä tilanteissa käyttäytyä järkevästi? Mulla on vielä paljonpaljon opittavaa elämisestä ja miten tulee käyttäytyä..Musta tuntuu et en osaa ajatella muita vaikka kuinka haluaisin. 

Ja sit syömiseen. En haluais syödä enää yhtään mitään. Tuntuu et mikään ei mee enää alas. Vaikka tiedän olevani ylipainoinen, ni silti tuntu pahalta ku lääkäri sanoi sen mulle.. Mut mä en osaa laihduttaa järkevästi..Oksentelu vaan jatkuu ja jatkuu vaikka kuinka yritän olla oksentamatta..Yritän aina hoitajien silmän välttäessä mennä vessaan, mutta usein joudun pettymään sillä ovi on yleensä lukittu.


Mutta yksi ainoa hyvä asia mulle on tapahtumassa.Muutan lokakuussa Jyväskylään Pienkoti Auraan:) odotan innolla sinne muuttoa. 

 Tää oli taas kerran tämmönen lyhyt postaus.. Ja loppuun(jälleen=D) yksi mun tän hetken suosikkibiiseistäni.
Eli Juanes - A dios le pido