tätä elämää..

Mää en tiiä mistä aloittaisin tän kirjoittamisen.Tavallaan paljon kirjoitettavaa,tavallaan ei yhtään mitään mitä kirjoitan.No mä nyt kirjotan jotain.
Mulla on mennyt tosi huonosti(itseni mielestä) viime viikonlopusta saakka. Silloin oksensin pitkän tauon jälkeen ja naarmutin itseäni vähän lyhyemmän tauon jälkeen. Harmittaa aika paljon. Mut toisaalta taas ei. En koe et oksentaminen ja naarmuttelu/viiltely ois jotenkin vaarallista. Mut lääkärit sanoo mulle aivan toista..Ihan niinku ohjaajat ja muut tämmöset.
Se jotenkin helpottaa kun satuttaa itseä.Siinä tajuaa että hei,mä oon vielä olemassa.
No koulussa oon ollu koko viikon.Tai siis 2h päivässä. Haluaisin olla kauemmin koulussa että saan 9.luokan suoritettua loppuun mahdollisimman nopeasti. Mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti ole voimia siihen.
Viikkojen piristyksiin kuuluu laulutunnit. Mä niin rakastan laulamista. Mutta mulla on tositosi paljon opeteltavaa tekniikan kanssa. En osaa hengittää oikein laulaessa. Mutta enköhän mä opi:) oonhan käynyt vasta kolme kertaa niillä laulutunneilla.
Ja yks suuri ongelma on se että poltan röökiä.Tai no tänään sain nikotiinipurkat.Mutta vaikealta on päivä tuntunut ku en oo saanu savua keuhkoihin.Mutta jos aion kehittyä hyväksi laulajaksi, mun on PAKKO PYSYÄ EROSSA RÖÖKISTÄ!!!

Mulla ei nyt tää kirjoittaminen oikein suju ni lopetan tän postauksen aika lyhyeen.
Sit loppuun vielä 2 biisiä mitkä löysin youtubesta. Aivan ihania mun mielestä <3

Elikkäs NaNa - Sydän itkee
(Kuvaa viime päivien tunnelmaa)

 Chessi - Joskus tuntuu
(Kertoo siitä että...tai no, kuunnelkaa itse:) aivan ihana biisi !!

kuka minä olen?!

Mä oon täs viime päivinä miettinyt että kuka oikeasti olen. 

Välillä tuntuu että oon joku olento, joka on heitetty tänne maapallolle joltain vieraalta planeetalta. Tuntuu että pääni sisällä liikkuvat ajatukset eivät ole omiani. Tuntuu että sekoan aivan kohta.

 Välillä tuntuu että kukaan,tai mikään ei voi auttaa mua normaaliin elämään. Elämään ilman psyykkisiä sairauksia. Sellaisen tytön elämään joka käy normaalia koulua, hengailee kavereiden kanssa, ja on rakastavan perheen kanssa.

Mutta mitä tää mun elämä on?! aina kun yksi ongelma väistyy taka-alalle, toinen tulee tilalle. En jaksa sitä että onnellisuuden tunteen tullessa alan tuntea suurta syyllisyyttä. Enhän minä ansaitse olla onnellinen.

Koulua olen käynyt Jyväskylässä tasan kolme päivää.. Yhteensä kymmenen tuntia. Olen jäänyt kahtena päivänä sängyn pohjalle ahdistuksen kera. Mä niin haluaisin että saisin suoritettua 9 luokan loppuun. Olenhan ysillä jo kolmatta vuotta. Mutta mistä mä saan voimia koulunkäyntiin?!? ku voimia ei tunnu riittävän edes arkipäivän askareisiin.

Mulla on paha tapa esittää silloin ku on oikeesti paha olla. Kun mua itkettää, alan nauramaan.. Oikeesti tosi rankkaa...

Mutta joo.. tässä tämmönen lyhyt postaus, koska kesken kirjoittamisen alkoi tuntua siltä että tässä tekstissä ei oo yhtään järkevää sanaa..

Julkaisen tän tekstin silti..